Kirjoitan siitä, mitä näen Googlen Street Viewissä.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Neljäs päivä, Washington DC

Taas ihminen suorissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa. Hän tulee ulos joonialaisten pylväiden kannatteleman lipan alta, kuistilta. Itse talo on tiisti tiilitalo, joita on kaksi. Mies näyttää vähän Harvey Widsteinilta, mutta hänen kasvonsa on arvatenkin sumennetut.

Nyt on myönnettävä, että tapahtui niin, että jouduin takaisin ylös. En enää löydä tietäni tälle aurinkoiselle kadulle, mutta olen varma että tässä kaupungissa on monta aurinkoista katua. Pudotan itseni uuteen kohtaan. Täällä jos missä on mistä valita. mahdollisia teitä on mielettömästi. Mutta nyt kun pudotin itseni tähän, jouduinkin panoraamakuvaan.

Mitähän tästä sanoisi, olen kattoterassilla kaupungin yllä, jossakin korkealla. En kuitenkaan pääse liikkumaan, siksi minun on valittava toinen paikka. Mutta tarkastelen kuitenkin hetken tätä tilaa, johon jouduin. Periaatteessa koko idea on typerä. En tarkoita tätä paikkaa, vaan tätä blogia. Tuossa näen kaksi grilliä lattia on puisia lautoja, auringonottopaikkoja. Tuolla jossain näen ihmisen tietokoneen kanssa. Nyt pääsin sisätiloihin, hotellin käytävälle. Resident Lounge -lukee. No kyllähän tämä on hulppea paikka. Tulin toiselle puolelle, toiselle parvekkeelle. Tulin pohjoiselle terassille. Pudotan itseni jonnekin muualle. Mutta nyt kun tein sen, jouduin taas aivan samanlaiseen paikaan. Olen taas kattoterassilla ja arvaan, että tämäkin on hotellihuoneen sviitti. Vai olisiko tämä sittenkin jotain muuta, sillä tuossa on on sohva, jolla lasken 26 vierekkäistä tyynyä, tämä on siis pisin sohva, jonka voi kuvitella. Tuossa näen naisen, joka lukee kirjaa Eurotragedy. Hän on ainoa ihminen tällä terassilla, joka on ilmeisesti tarkoitettu tuhannelle ihmiselle. On elokuu 2018.

Tämä ei todella eroa mitenkään äskeisestä terassisa, täälläkin on puiset, ainakin puulta näyttävät lattialaudat, myös muuten puinen design ja vedenottopisteitä. Tuossa taas kaksi valtavaa kaasugrilliä ja katos, jonka alla on pitkä pöytä ja paljon paljon tuoleja. Kuitenkaan en saa selville, mikä tämä nimenomainen rakennus on, luen vain kyltin "Exit" josta en pääse mihinkään ja luen "Smoke Free Building". Nyt pudotin itseni taas muualle. Nyt näen vihdoin kadun. Mutta nyt ymmärrän, ettei tämäkään ole normaali Street View näkymä. Pääsen kyllä kadulle, mutta en pääse etenemään sillä, sen sijaan pääsen ainoastaan sisään rakennukseen, jonka oven päässä lukee 1640. Sisällä on marmoriset, kellertävät lattiat, seinät ovat valkoiset, kalusteet mustat. On valittava toinen paikka.

Nyt tulin taas ulos, nyt pudotin itseni taas jonnekin ja näen edessäni sinisen, suuren ja kuluneen roskalavan. Talot ovat hulppeita, mutta joku niistä todella näyttää vanhalta, vaikka vaikea uskoa uudesta maailmasta, vaikka onhan tämä vanhmepi maailma kuin Suomi. Olen kadulla, jonka nimi on vain kirjaimia ja numeroita. Tuossa katoksessa lukee 1350. Pääsen aivan kapealle kadulle talojen välissä. Nyt kun katson tässä ympärille, roska pönttöjen äärellä, näen että tämä voisi yhtä hyvin olla jostain itä-Euroopan maasta, juuri tämä kohta. Tuossa joku hioo levyä. Laattoen päällä on syksyn lehtiä. On syyskuu 2018. Tuossa tiilinen talo. Onpa sekasortoinen puhelinpylväs: johtoja kulkee jokaiseen suuntaan ja näyttävät olevan käsittämättömässä vyyhdissä. "Security notice. Parking lot under video surveillance". Tulin tältä vähemmän edustavalta kujalta takaisin autotielle. Nyt on Heinäkuu 2019. Tuossa parkkiruudun sisällä, kahden auton välissä mies kahden lapsen kanssa. Hän roikottaa ilmassa pienen lapsen polkupyörää.

Tuossa tulee vastaan harmaista harkoista rakennettu kirkko, joka voisi näyttää jopa katoliselta kirkolta, mutta on baptistikirkko. Aina kun törmään ihmiseen, hän häviää seuraavassa ruudussa. Katutasojen ikkunat ovat raskaasti raudoitetut. Paljon punaisesta tiilistä rakennettuja taloja kuten melkein missä tahansa, ilmeisesti. Tuossa muutto- ja siivousalan yrityksen pieni pakettiauto. Jostain syystä en tiedä, mitä kirjoittaisin lisää tästä paikasta, mutta toisaalta en ole löytänyt merkkiä siitä, mihin minun pitäisi seuraavaksi päätyä. Tuossa lukee Logan cirlce Laundromat, jonkinlainen pesula. Olisiko Lucia Berlinillä useampikin novelli, joissa ollaan pesulassa. "Wash and fold service", he siis silittävät maksua vastaan, miksi ei, hyvä palvelu aloittelevalle tai lopettelevalle bisnesmiehelle. Tuossa ravintola: Asian American. Chinese anf American Food. Sen kulmalla Planed Aidin vaate- ja kenkäkeräys. Taas roskalava, siinä lukee Bay Area. Tässä kohtaa tien yli alkaa kasvaa tuuheita puita, tavoittelevat ylhäällä toisiaan. Menen eteenpäin, puut loppuvat, käännyn satunnaisesti jonnekin. Hevos- koirasairaala, valkoinen pienistä tiilistä tehty laatikonmuotoinen rakennus. Menen eteenpäin ja taas tulen baptistikirkolle.

Kulman takana taas Baptistikirkko. Sen slogan on "Jesus never fails". Harhailen keksimättä ratkaisua. Ehkä on jäätävä Washingtoniin huomiseksi. Tämä on ollut astetta väsyttävämpi päivä, en voi sille mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti