Ankara

Olen rinteessä. Joka puolella taloja. Nämä talot tuntuvat olevan ihan hienoja, tuolla alhaalla näkyy sellainen, mikä voisi olla yhtä hyvin Helsingissä. Kadun varressa, kiilautuneena jalkakäytävän ja pengerryksen väliin kasvaa pari puuta viheriöivine lehtineen. Alempana, tien vieren portailla varjossa istuu poika ja seisoo toinen. Heillä on reput selässään. Heidän yläpuolellaan kalteroidut ikkunat ja seinässä joku teksti. On olla huomaamatta lyhyt, varmaan vanhempi pitkäkaapuinen nainen, joka katsoo tieltä poispäin. Hänen takanaan on pari täyteen sullottua kassia. Hän on kääntänyt katseensa näistä kasseistaan, mitä hän tuossa seisoo? Minun jälkeeni pääsyä odottaa auto, kuljettaja puhuu puhelimessa. Yhdessä ikkunassa Turkin lippu. Ihmisiä kävelee kadulla laatikoiden ja kantamuksien kanssa. Talot ja infra siistin näköistä. Tässä taas yksi vanhempi nainen ja myös hänellä pitkä vaate, ruskea. Äitejä lastensa kanssa. Tulen kadulle, jossa on paljon pientä kauppaa, vaatekauppaa ja muuta. Kadun nimi on Mutlu, kadulle nostettu tarjousvaatteita.

Turkki, jossakin Adanan maakunnassa

Kun harrastan tällaista satunnaista matkailua, niin en ole kuitenkaan keksinyt keinoa löytää satunnaisesta kohteesta takaisin isoon karttanäkymään, jolloin voisin selvittää, missä oikeastaan olen. Nytkin jouduin pienellä kartalla vetämään näkymää niin kauas länteen päin, että karttaan tulee näkyviin edes maakunnan raja. Joka tapauksessa paikka on karua ja kuivaa aroa, pölisevät hiekkatiet halkovat matalaa heinikkoa. Tämä on hautausmaa. Hautapaikat näyttävät kovin vaatimattomilta, yhdessä näyttäisi olevan jopa aivan käsin kirjoitettu nimi. Monet haudat ovat kuin häkkejä: rautainen kehikko itse haudan päällä, metri kertaa kaksi.

Kaksi miestä kävelee perässäni. Toisella vanhemmalla suuret mustat housut, kauluspaidan päällä mustat liivit ja niin ikään musta pyöreä päähine. Toinen vähän nuorempi taas on pukeutunut tavalliseen tummanvihreään t-paitaan ja vaaleisiin housuihin. Astun eteenpäin ja oikealla matkan päässä näen kolmannen miehen katsovan minuun. Hän pikselöityy painaessani plussaa hänen kohdallaan. Seuraavassa kuvassa hän häviää. Menen takaisin ja katson häntä: harmaa järkähtämön hahmo, yksityiskohdat epäselvät. Kaukana kohoaa leveä vuoristo. Toisella puolella kukkuloita. Miksi juuri tämä paikka on päätetty kuvata? Alapuolellani näen miehen kävellessään kannattelevan panoraamakameraa. Hän on siis varta vasten tullut tänne, miehet ovat päästäneet hänet portista. Oliko tietoinen tästä, joka katsoo häntä aavikolta?

Tie loppuu. Kävelen taaksepäin sinne, mistä olen ilmeisesti tullut. Nyt miehet seisovat portin luona, ovat ilmeisesti päästäneet minut sisään. Nyt loppuvat kuvat myös tässä suunnassa, päättyvät portin eteen. Näen pienen ja karun kylän, matala minareetti pilkistää tuuhean puun takaa. En pääse tästä mihinkään. Kaksi autoa, sähkölinja.

Silmät kiinni minne sattuu

Satunnainen paikka 1

Hiekka leijailee. Aurinko kaiken yllä kasvanut muodottomaksi kameran linssissä. Sadevesikaivo, kuvaajan varjo, valkoisia autoja. Talot tien molemmin puolin kyljet kiinni kyljissä, kuten monessa paikassa. Kuvaaja noussut valkoisesta Peugeotista, miksi juuri tällä paikalla? Hänen ovensa on auki. Onko kohdalla hänelle jokin erityinen merkitys? Seinät täynnä tekstiä, jos minulta kysytään niin kieli on arabia, mutta voin yhtä hyvin olla väärässä. Tuossa pitkävaunuisen rekan kontti on ilman seiniä, pelkkänä luurankona, on matkalla jonnekin toisen rekan perässä. Nyt maisemassa erottuu kaksi miestä ja poika, miehellä pitkät valkoiset vaatteet, jotka on monella tässä osassa maailmaa. Mutta pojalla on punainen ja tummansininen vaatetus, tavalliset housut, ehkä tummat farkut ja pitkähihainen paita, melkein takin näköinen. Ehkä ei olekaan niin kuumaa, miltä näyttää.


Satunnainen paikka 2

Nyt olen jään päällä. Jään laidalla kohoaa korkea kallio. Sen vasemmalla puolella alkaa lähes oranssi hiekka, ehkä aurinko värjää sen. Jää näyttää vihreältä, täysin lumetonta. On oltava todella kuivaa. Tuolla näkyy korkeita voimalinjan mastojen näköisiä rakennuksia, jotka voisivat viitata öljyyn, mutta siitä en ymmärrä. Jään toisella puolella, horisontissa kohoavat korkeat vuoret. Maisema on käsittämättömän karu, kirkuvan värikäs. Jäät palavilla kallioilla. Tämä on Irkutskin alueella.