Ankara

Olen rinteessä. Joka puolella taloja. Nämä talot tuntuvat olevan ihan hienoja, tuolla alhaalla näkyy sellainen, mikä voisi olla yhtä hyvin Helsingissä. Kadun varressa, kiilautuneena jalkakäytävän ja pengerryksen väliin kasvaa pari puuta viheriöivine lehtineen. Alempana, tien vieren portailla varjossa istuu poika ja seisoo toinen. Heillä on reput selässään. Heidän yläpuolellaan kalteroidut ikkunat ja seinässä joku teksti. On olla huomaamatta lyhyt, varmaan vanhempi pitkäkaapuinen nainen, joka katsoo tieltä poispäin. Hänen takanaan on pari täyteen sullottua kassia. Hän on kääntänyt katseensa näistä kasseistaan, mitä hän tuossa seisoo? Minun jälkeeni pääsyä odottaa auto, kuljettaja puhuu puhelimessa. Yhdessä ikkunassa Turkin lippu. Ihmisiä kävelee kadulla laatikoiden ja kantamuksien kanssa. Talot ja infra siistin näköistä. Tässä taas yksi vanhempi nainen ja myös hänellä pitkä vaate, ruskea. Äitejä lastensa kanssa. Tulen kadulle, jossa on paljon pientä kauppaa, vaatekauppaa ja muuta. Kadun nimi on Mutlu, kadulle nostettu tarjousvaatteita.