Kun harrastan tällaista satunnaista matkailua, niin en ole kuitenkaan keksinyt keinoa löytää satunnaisesta kohteesta takaisin isoon karttanäkymään, jolloin voisin selvittää, missä oikeastaan olen. Nytkin jouduin pienellä kartalla vetämään näkymää niin kauas länteen päin, että karttaan tulee näkyviin edes maakunnan raja. Joka tapauksessa paikka on karua ja kuivaa aroa, pölisevät hiekkatiet halkovat matalaa heinikkoa. Tämä on hautausmaa. Hautapaikat näyttävät kovin vaatimattomilta, yhdessä näyttäisi olevan jopa aivan käsin kirjoitettu nimi. Monet haudat ovat kuin häkkejä: rautainen kehikko itse haudan päällä, metri kertaa kaksi.
Kaksi miestä kävelee perässäni. Toisella vanhemmalla suuret mustat housut, kauluspaidan päällä mustat liivit ja niin ikään musta pyöreä päähine. Toinen vähän nuorempi taas on pukeutunut tavalliseen tummanvihreään t-paitaan ja vaaleisiin housuihin. Astun eteenpäin ja oikealla matkan päässä näen kolmannen miehen katsovan minuun. Hän pikselöityy painaessani plussaa hänen kohdallaan. Seuraavassa kuvassa hän häviää. Menen takaisin ja katson häntä: harmaa järkähtämön hahmo, yksityiskohdat epäselvät. Kaukana kohoaa leveä vuoristo. Toisella puolella kukkuloita. Miksi juuri tämä paikka on päätetty kuvata? Alapuolellani näen miehen kävellessään kannattelevan panoraamakameraa. Hän on siis varta vasten tullut tänne, miehet ovat päästäneet hänet portista. Oliko tietoinen tästä, joka katsoo häntä aavikolta?
Tie loppuu. Kävelen taaksepäin sinne, mistä olen ilmeisesti tullut. Nyt miehet seisovat portin luona, ovat ilmeisesti päästäneet minut sisään. Nyt loppuvat kuvat myös tässä suunnassa, päättyvät portin eteen. Näen pienen ja karun kylän, matala minareetti pilkistää tuuhean puun takaa. En pääse tästä mihinkään. Kaksi autoa, sähkölinja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti