Dubai

Olen Pizza Hutissa. Klikkasin itseni satunnaisesti jonnekin kaupungin pohjoiselle laidalle, tietysti sinne, missä Street View onnistui. Päädyin sisään tähän ketjupikaruokaravintolaan, jonka ruokaa en ole koskaan maistanut. Suomessakin näitä ravintoloita on, useampi pääkaupunkiseudulla, kaksi Pirkanmaalla, eikö vain? Maailman suurin pizzaravintolaketju.

Näen länsimaisen näköisiä ihmisiä. Näen kaksi vanhemman näköistä ihmistä ja nuoremman naisen. Miehellä on harmaat hiukset, joten hänen on oltava vähintään kuusissa kymmenissä. Ehkä noin kaksi kertaa minua vanhempi. Keskittymiseni herpaantuu jatkuvasti ja pian miljardin kissavideon jälkeen olen hänen ikäisensä, enkä ole huomannut ajan kulumistä, eikö niin? Ikkunasta näkyy kalvas auringonvalo. Pöydät ovat puuta, sermit punaiseksi värjättyä puuta, josta kuitenkin näkyy puun juonteet. En voi tietää, onko materiaali aitoa tavaraa, mutta epäilen että kaikki on aitoa, minkä tässä näen. Kaikilla pöydillä valmiina veitset ja haarukat paperiliinojen päällä.

Astun ulos. En ole vielä kadulla vaan terassilla. Terassi aidan takana kulkee rantabulevardi, sitten kimaltelevalle Arabianmerelle. Aavikkoon loppuva vesi, autio. Vaihdan paikkaa toiseen kohtaan bulevardia. Ranta ei näy vallin takaa, mutta meri näkyy. Kun katson kaupunkia, näen korkea talon ja sen vieressä rakennustyömaan. Näen kioskin, jolla monia intialaisia, todennäköisesti rakentajia tai muita työläisiä. Ainakin he näyttävät intialaisilta, eivät arabeilta. Kun menen suuren rakenteilla olevan talon viertä, näen lisää rakennusmiehiä, heistä en erota muuta kuin haaleankeltaiset kypärät ja taivaansiniset työasut.

Tuossa mainostetaan kiinteistösijoituksia englanniksi. Täällä saattaisi käydä niin, että pienillä summilla ei saakaan päitä kääntymään. Poikkean rannalta poispäin: Golden beach hotel. Tuossa autojen osia myyvä kauppa nimeltään Medina. Tässäkin tekstit englanniksi. Joka paikassa myydään autonosia, ehkä jotakin niinkuin koristetavaroita ja muuta. En usko että kaikki olisivat varsinaisesti remontoimassa autojaan. Tällä kadulla myydään matkapuhelimia. En olisi osannut odottaa ihan näin arkisia näkymiä Dubaissa. Lähenen nyt valtavan korkeaa taloa, joka seisoo yksinään matalien talojen keskellä. Kun lähestyn sitä, näen aika nuhjuisen ympäristön. Nyt näen arabin, puvultaan valkoisen, pitkähelmaisen. Nyt olen aivan suuren talon alla, miksi siitä on pitänyt rakentaa näin korkea? Näyttää ettei autiomaassa pitäisi olla tilanpuutetta, miksi rakentaa päälekkäin? Ehkä he matkustavat mieluummin hissillä. En saa selvää, mikä rakennus tämä on.

Olen vaihtanut paikkaa. Tällä kadulla näen vierekkäin korjausliikkeen, kahvilan, parturin ja jonkun liikkeen, minkä nimi on Retro. Mutta tämät Retron ulkoasu näyttää paljon futuristisemmalta kuin näiden muiden. Tuossa kävelee mies tummissa suorissa housuissa ja valkoisessa paidassa, jossa erotan jokut polettien näköiset olkapäissä. Hän saattaisi olla poliisi tai sotilas. Mutta hän kävelee noin vain jonnekin, kuin hän olisi menossa tähän Retro-nimiseen liikkeeseen. Menen eteenpäin ja tulen ehkä ruokapaikan edustalle, mutta nyt näen että siinä lukee Bakery. Kolme miestä seisovat vierekkäin selin tämän Bakeryn edessä. Heillä on kaikilla samanlaiset vaatteet: valkoiset pitkät polviin asti ulottuvat paidat tai pusakat, niiden alla housut, nekin vitivalkoiset, yhdellä päässään vielä valkoinen pyöreä, teräväreunaisen kartion muotoinen hattu. Kaikilla jaloissaan sandaalit. Voin kirjoittaa vain sen, minkä näen.

Nyt näen kaksi miestä pyörien selässä, he katsovat suoraan minuun eli Google-auton kameraan, kasvot tietysti sumennetty. Nämä ovat ehkä nuoria miehiä, toisella suuri tiukalle sidottu, pyöreäksi pingotettu säkki pyörän tarakan päällä. Heillä on jaloissaan farkut, toisella kauluspaita, toisella huppari. Pyörät ovat paljon vanhempia ja raihnaisempia kuin vaatteet. He ovat tulleen mustan BMW:n luo. Auton ikkunalle on kumartunut mies, selvästi näitä vanhempi ja voi olla että nämä miehet ovat aivan nuoria. Mutta mies on kumartunut BMW:n ylle. Hänellä on jotakin asiaa kuljettajalle. Lähellä istuu vielä yksi mies rapulla, maan tasalla. Etenen päämäärättömästi. Tulen rakennustyömaan lähelle. En pääse tähän maahan sisään. Mutta toisaalta ymmärrän, että täällä on monessa kohtaa aika vaatimatonta, oikeastaan näyttää ettei tämä olisi niinkään rikas maa. Tämä on siis Arabiemiraatit, mutta ehkä öljy on täälläkin, kuten kaikissa öljymaissa, paitsi ehkä Norjassa kerääntynyt niin vahvasti vallanpitäjien käsiin. Muut eivät pääse väliin, saa käsiään alle, minkäs teet. Pidetään työvoima halpana. Tässä kohtaa kulmauksessa lukee Falak Al Madina Supermarket.

Vaihdoin paikkaa, yritin päästä jonnekin missä näkyisi satumainen rikkaus, mutta tulin yllättäen öiselle bensa-asemalle. Bensapumput kirkkaassa valossa, McDonalds. Paljon erilaisia, tavallisia autoja. Menen lähemmäksi McDonaldsia. Etenen toiseen osaan, jossa varmaan sijaitsevat varsinaiset huoltoasemapalvelut. Katson sisään: paljon virvoitusjuomia, näen Pringles-purkkeja, muuta purnukkaa ja kanistereita, joissa on varmasti

kaikenlaista autoon tarvittavaa nestettä, jos siis tarvitaan bensan lisäksi. Näillä huoltoasemilla pyörii koko maailma, meidän elämämme. Täältä tankataan se polttoaine, jonka voimasta olemme liikkeessä. Liikkeen varassa on kaikki, mitä näemme ympärillämme. Vaikka itse bensa-asema on nimeltään Enoc, niin bensa-aseman myymälä on nimeltään Zoom. Zoom: Happy shoppin on the move. Nyt taidan nähdä ensimmäisen todellisen voittajan: musta Dodge Viper kimaltelee keltaisessa moottoritien valaistuksessa, valmiinaa kiihdyttämään vielä, kun ainetta riittää.