Tätä kirjoittaessani on yö, ei päivä, synkkä yö karanteenissa. Mutta joka tapauksessa kuunnellessani
kuulokkeistani tuhatluvulla eläneen Hildegard Bingeläisen
musiikkia, olen heittänyt itseni Varnum Streetille Marylandin
Bladensburgissa. Kuitenkaan en ole edellisestä paikasta, kuin aivan
joitain kilometrejä. Onpa vihreää ruohoa, tasaiseksi ajeltua.
Tuossa vähäpätöinen silta pienen joen yli, painorajoitus. En
ymmärrä amerikkalaisia mittoja, en katso tarpeelliseksi tarkistaa,
paljonko on 6000 lbs. Sen alta menee niin kuin vesiura, mutta näyttää
olevan kuivana. On heinäkuu 2019, ehkä syntymäpäiväni aikaan. Aivan
kuin olisin nähnyt horisontissa savua. Ei ihmisiä liikkeellä,
autot seisovat tien molemmilla laidoilla ja pihoilla. Taloissa on
enemmän eroavuutta, mutta punainen tiili on hallitseva täällä,
toinen on valkoiseksi maalattu lauta ja katot ovat kaikki
harjakattoja. Taas täälläkin, tietysti katettuja terasseja, koko
julkisivun kattavia.
Tuossa kävelee nainen päivänvarjon kanssa. Siitä
voisin päätellä, että aurinko porottaa kuumasti. Upshur-tie,
aurinko edessäpäin. Etenen niin kuten vain pääsen, nyt klikkaan
itseni pois tältä tieltä, käännyn jonnekin, jonnekin. Olen nyt
rakennustyömaan laidalla. Ennen kuin on valmista, kaikki niin sekavaa
ja karua, vihamielistä. Olen nyt isolla tiellä, jolla ei ole muuta
kuin numero, näen tien varressa alkoholiliikkeen. Sitten näen House
of Music- kaupan, jonka kyltin on oltava vanha, sillä edelleen
mainostetaan myös kasetteja, mutta kuka tietää. Myytäisiinköhän
siellä keskiaikaista musiikia? Viinakaupan motto näyttää olevan
"tomorrow is overrated". Pääsen jonkinlaisen pienen
liikekeskittymän parkkipaikalle. Tarkoittaa että Google-auto on
pysähtynyt tässä. Meksikolainen ravintola, "American Nails",
"Latino Supermarket". Autotarvikekauppa on myös. Jatkan
eteenpäin tällä alueella. Nyt olen tullut laakean, matalan
rakennuksen luo, jonkinlainen suuri varasto ja autokorjaamo. Tuossa
mies asettelee suuria oksia ostoskärryyn. Olisiko se vihdan tekoa,
tuskin? Tuossa auto ilman takarenkaita. Nyt tulen toiselle puolelle
rakennusta: täältä voi ilmeisesti vuokrata pick up -auton. Jokaiselle jotain.
Nyt olen tullut paikkaan, jossa on paljon
koulubusseja vieri vieressä. Tämä on siis niiden säilytyspaikka,
ehkä korjauspaikka. Nyt näen, että on heinäkuu 2012, olen tullut
pitkän matkan takaisinpäin, mutta kuitenkaan en loputtomasti.
Kuitenkin päätän jatkaa pois tältä alueelta. Olen taas tiellä,
nyt näen 6 kerroksisia tavallisia asuinkerrostaloja. Kun käännyn
tälle alueelle, olen äkkiä kauempana takanapäin. On vuosi 2008.
Heti kuva on sumuinen ja huono. Nyt olen taas tiellä 11 vuotta
myöhemmin. Tien laidalla tyhjä, musta muovikassi. Tuossa
tavallinen tiilirakennus, jossa lukee Learning World. Child
Development Center. Tuossa vaalea puutalo, ompa siisti mutta
vaatimaton. Vasemmalla tuuheaa kasvillisuutta, saniaisen tunnistan.
Jos joku kasvi on tiedettävä, niin saniainen, koska se on aika
kaukan kasvanut kaikkialla maailmassa.
Tuossa ihmiset kantavat koristuksia. Tämä on jotenkin erityisen massiivisen
näköinen kirkko. Nainen kantaa suuria kukkalaitteita. Mutta tämä
ei ole mikä tahansa kirkko, vaan Eritrean ortodoksikirkko. Olisiko
siis suunnattava takaisin Afrikkaan? Mutta Eritreassa ei ole Street
View-näkymiä. Tämä paljastaa metodini heikkoudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti