Katson Meksikon karttaa. En oikein keksi muuta paikkaa kuin pääkaupunki.
En tiedä, paljonko tämä maa kiinnostaa minua. En tiedä, mistä
tämä heikkous. Olen nyt aukiolla rakennuksen edessä, se on kaunis
vanha pylväsrakennus, historiallinen, siinä lukee Palacio de bellas
artes. Paljon ihmisiä istuu tällä paikalla marmorisen laatoituksen
päällä, vaikka en voi tietää onko se marmoria. Mutta tästä en
pääse mihinkään, tämä on panoraamakuva. On mentävä tielle,
jonnekin.
Taas panoraamakuva. Jotenkin tumma maisema, aukio, yhtä hulppea kuin
äskeinen, koska sen laidoilla näkyy vain tavallisen näköisiä
asuinrakennuksia, melkein tyhjä aukio. Kolmipyöräiseen pyörään
asennettu myyntikoju: olisi mielenkiintoista mennä lähemmäs
ottamaan selvää, mitä hän myy. Mutta se ei onnitu. Painan
nuolesta ja päädyn jollekin Mercado-kadulle. Nyt olen siis
Meksikossa, nyt pääsen tarkastelemaan jotakin, mistä en ole varma,
paljonko se kiinnostaa minua. Tuossa istuu ihmisiä värikkäillä
tuoleilla värikkäiden pöytien luona. Näen yhteensä seitsemän
ihmistä. Näen myös sinisen varjon, mutta näyttäisi kuin koko
maisema olisi nyt muutenkin varjossa, ehkä on hetki kun aurinko on
juuri laskemassa. Olen nähnyt nyt kaksi kertaa sanan Los Angeles,
mutta miksi, miksi. Farmacia Los Angeles. Näen taksin, joka on
väritetty näin: alaosa valkoinen, takakontin, konepellin ja katon
pinta vaaleanpunainen. Tämä on kirkkaiden värien kaupunki. Escuela
Primaria Italia. Mitä se tarkoittaa? Sitten tuolla
tummankeltaisella seinällä on myös joitain käsinkirjoitettuja
lappuja, paljon kaikenlaista tiedotetta, no muutamia. Tulee vastaan
koju, jossa lukee Supertortas.
Harhailen päämäärättömänä. Huomioni kiinnittää tyhjä valkoinen
kanisteri Arteaga-tiellä. Mitähän tuossa on meneillään:
likainen paita matalien tikkaiden päällä, tikkaat paitoineen
nojaavat seinää vasten, joka on joskus ollut valkoinen. Sitten
tuossa on kaikenlaista sankoa ja mölynimurin näköine laite. Ja
muovipussi ja punainen laatikko. Menen metrin eteenpäin ja
vastapuolella, punaisessa seinässä... mikä se on? Avoin seinän
pätkä. Näen suoraan sisään ja näen perheen pöydän ääressä,
naisen ja lapsia. Jonkinlaisena näköesteenä tai suojana on
viritelty tuohon läpinäkyvä pressu, mutta sekin vähän yli puolet
näkymästä. Tässä kohtaa on kuin banderolli, jonka tekstistä en
saa oikein selvää, mutta kuin tässä kuitenkin olisi tai olisi
ollut joku liike. Voisiko olla niin, että perhe on ostanut tämän
tilan itselleen tai lopettanut liiketoiminnan, nyt asuvat tässä.
Heillä on vain kuuman sään takia auki liiketilaa suojannut alas
vedettävä ovi, tai miksi tuota sanotaan. Tuossa on myös pieni
koira, kyseisen pressun edessä. Osoite on 32 Artega. Menen taas
askeleen eteenpäin.
Näen seinässä pyhimyskaapin. Tiedän että kysymys on varmasti
pyhimyksestä, koska katolisissa maissa tällaisia näkee. Tässä
paikka on aika törkyinen ja juuri tässä näen likaisen valkoisen
pressun ja kuin palan vaatetta sen alla, lehtiä, paperia, ehkä
vielä liina, jonkinlainen, en erota. Ensin katsoin, että nukkuisiko
joku siellä alla, mutta en usko, koska pressun alla näyttäisi
olevan enemmänkin jonkinlaisia puisia laatikoita. Käännyt
aurinkoisemmalle tiellä. Roskia on paljon kadulla, minkä tälle
tekee? Tässä kohtaa kauppa, toisella puolella hedelmäkauppa.
Nainen seisoo ovensuussa. Kaksi miestä keskustelee. Tuossa näyttäisi
olevan joku vaalimainos, mutta näyttäisi sen olevan kuvan
ottohetkellä vanhentunut. Siinä kehotetaan äänestämään Ricardo
Anayaa presidentiksi vuonna 2018. Tämä kyseinen mies näyttäisi
olevan minua seitsemän vuotta vanhempi, menestynyt ja professori,
mutta hän ei ole päässyt presidentiksi, varmaankin sääli, en
tiedä.
Menen kortteli päähän ja näen Coca-Cola-rekan. Jatkan eteenpäin
Sol-tielle. Todella täällä kaikki on värikästä, tuossa näen
kokonaan vaaleanpunaisia taloja neljä kappaletta. Tuohon pystytetty
katos auton korjaamista varten ja tuossa katoksen ulkopuolella on
irrotettu takapenkki. Taidan tulkita väärin. Katos taitaakin olla
muuten vain hienoa mustaa autoa varten. Tuossa nainen pysähtynyt
rähjäiselle kojulle ostamaan jotakin. Tuossa kulman takana
sisäpihalla näen parvekkeita yhdistävät kierreportaat. Nämä
kapeat kadut tulevat mieleen vilkkaan elämän. Tässäkin korjataan
autoa, vaihdetaan rengasta. Tuo talo on kirkkaanvihreä. Tässä näen
miehen nukkuvan kadun laidassa. Hän on asettunut kohtaan, jossa
lukee Alcoholismo, mutta ei mitään muuta. Jotain on revitty
siitä pois, tai oikeastaan raaputettu, sillä se on ollut seinään
maalattu tiedote, ehkä on sisältänyt jonkun numeron. Vaatteet ovat
hänellä repaleisia ja melkein mustia, mutta ei aivan. Epäonnistunut
ihminen? Miksi hän on asettunut juuri tähän ja onko hänellä enää
toivoa minkään suhteen? Kulman takana kolme nuorta, eloisaa ja
kunnollisen näköistä ihmistä. Ovatko he huomanneet ollenkaan,
että kulman takana nukkuu ryysyläinen? Tuossa taas on kauppa New
York, mutta mies makaa LVI-kaupan edessä, jossa lukee Tlapaleria "La
Japonesa". Siis Japanilainen. Tämän on oltava oikea merkki.
Seuraavaksi menen Japaniin.
Oli kuitenkin hyvä tulla Mexico cityyn, koska tunnen nähneeni jotakin
merkittävää. Tämä on paljon värikkämpi maa kuin moni muu.
Tietenkään tämä ei ole minun maani sen enempää kuin mikään
muukaan, mutta kuitekin tämä on jotain. Nainen lapsen kanssa,
pienellä tytöllä sateenkaarimekko. Heidän vieressään on
kapeassa, yksittäisessä ovessa kuin spray-maalilla maalattu Pyhän
Marian kuva. Käännyn taas ja tunnen tulleeni taas samalle kadulle,
jossa olin jo aiemmin. En tiedä, onko tämä totta mutta yhdessä
kalteri-ikkunassa näen kultaisen auringon, jolla kasvot. Tässä
jostain syystä autoa tapetoidaan sanomalehdillä, miksi? Olen
kadulla Sirio. Nyt Lerdo: näen vaatimattoman kahvilan, johon
pistäytymistä en vastustaisi. Ehkä sen nimi on Cafe la Zarza.
Pöydät ovat vaaleanpunaiset, mutta enemmän punaiseen vivahtavat.
Tuossa nuori mies raitaverkkareissa kävelyttää kahta koiraa. Tässä
näen KFC:n ja jonkunlaisen erikoisturvajoukkojen auton, varmasti
raskaasti panssaroidun: "seguridad privada". Siis
yksityisen turvallisuuspalvelun auto.
Kierrän ympyrää. Ehkä olisi parempi jo edetä. Sanoisin, että tällainen
lyhyt vierailu Meksikossa riittää. Seuraavaksi olen Japanissa.
Korona-maailma jatkuu, mutta nämä kuvat ovat kaikki ennen maailman
muuttumista. On varmaa että kriisi menee ohi, mutta minkälaisia
vaikutuksia sillä on? Joka tapauksessa on keskityttävä omaan
elämään. Ei auta jäädä katselemaan muiden tekemisiä ja
lukemaan loputtomia uutisia ja yhä uusia salaliittoteorioita, jos ei
sitten suunnittele tekevänsä niillä jotain. On rakennettava itse
sen pohjalle, mitä on ja katsottava, mitä tulee. On paljon asioita,
joita ei voi juuri kuvata sanoin, mutta ehkä kaiken muun kuvaaminen
on vähemmän arvokasta. Riippuu niin paljon omasta mielialasta,
paljonko näkee eroa paikkojen välillä. Miksi tässä tai tässä
kohdassa tulee mieleen jokin muisto, jokin tapahtuma? Herättääkö
näkemäni muistoja vai toimivatko ajatukseni täysin satunnaisesti?
Kun zoomaan tässä näen aidan, näen jonkinlaisia säiliöitä,
tynnyreitä, voisivatko ne olla kuitenkin ilmastoinnin laitteistoa?
Ehkä ilmastoinnin laitteisto tai assosiaatio siitä vei minut
takaisin siihen pieneen, melko epämääräiseen rakennukseen jossa
kokoontuu Viita-akatemia. Seisoin yksin tai jonkun kanssa siinä
pihalla ja poltin tupakkaa, nyt en enää polta, mutta silloin poltin
aika paljon. On vähennettävä mielitekojaan että niistä riittäisi
pidemmälle. On mentävä eteenpäin. Jos olen teeskentelijä, en voi
sille mitään enkä joka tapauksessa muutu tästä paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti