Heitin itseni kartalle ja heti olen tiellä Trinidad Avenue.
Oikeastaan koko alueen nimi on Trinidad. Talot molemmilla puolilla
tietä kaksikerroksisia. Tiessa suuri
kellertävä läikkä, muuten arfaltti kulunutta, pihoilla aidat ja
portit kiinni. Pyöreä roskalaatikko, tummanvihreä, metalliset
kehikot. Talot ovat tosiaan toisissaan kiinni, jotkut maalattu eri
väriseksi, siis vain väri vaihtuu, ei rakennus. Tuossa katossa jotakin kiiltelevää, sillä se
kimaltelee kirkkaassa auringon valossa. Minua ei mikään saa tänään
paremmalle tuulelle. Pilvi nousee talon takaa, sen on aurinko tehnyt
hohtavaksi. Tässä kuvassa pysäytettynä ikuinen keskipäivä.
Tuossa vasemmalla puolella, yhden talon pihassa suuri Amerikan
lippu. Mutta sitten seuraava muiden kanssa yhteen kasvanut talo onkin
kerrosta korkeampi, laatikkomainen, tumma suorien viivojen talo,
voisi olla euroopassa, niinkuin mikä tahansa muukin täällä. Mutta
sitten onkin seuraava talo, joka on erillään.
Siinä on näyttävät olevan kuistin katto ja varsinainen katto
pahasti remontin tarpeessa. Kuin koko talo olisi omituisessa
romahtamisen tilassa, kuin sitä vaivaisi jokin rakenteellinen,
sisäinen ongelma, joka vaikuttaa jokaiseen yksittäiseen osaan.
Ikkunatkin ovat kuin tippumassa pois itsestään, vai liioittelenko?
Ainakin laudat irvistävät muuten suorasta seinästä ja kaikki
näyttäisi olevan vähän vinossa: tuollaista ohutta, kapeaa
jotenkin halvan näköistä, epäluotettavaa. Kuitenkaan talo ei
näytä kovin vanhalta, kuistilla lippu. Onko heillä jokin juhla?
Oikeastaan seuraavakaan talo ei näytä kovin paljon paremmalta: sama
teema jatkuu. Ei kovin vanhan näköinen, mutta listat irvistelevät
auringonpaisteessa, kuistin katon reuna kupruilee ja todennäköisesti
koko katto, sitä ei vaan näe tänne.
Toisella puolella katua näen tiilitaloja. Niitä ei näytä
uhkaavan sama rappio. Ne näyttävät seisovan jämäkämmin, mutta
yksi niistä näyttää vankilalta. Sen piha on tasaista nurmea, ei
yhtäkään kukkaa tai muuta istutusta. Betonilaatat johdattavat
keskellä taloa sijaitsevalle ovelle. Tämäkin talo on
kaksikerroksinen –
ensimmäisen kerroksen ikkunat peitetyt kokonaan kalterein. Mutta
tiili talon seinissä on tasaista, jykevää, ryhdikästä. Poikkean
lyhyelle ryrjäkadulle, joka johdattaa minut Baseball -kentän
laidalle. Tulee mieleen, että rappio rikkaassa maassa on
masentavampaa kuin köyhässä, sillä pelastusta siltä on vaikeampi
keksiä. Täytyisi muotoilla jokin syy, selittää synty sille,
kieltäytyä enemmänkin kuin tarrautua lujemmin, kuten mieliteot
ohjaavat. Etenen kentän laitaa. Täällä on syksy. On lokakuu 2018.
Yhden taloista pihassa on
heinäpaaleja ja ehkä meksikolainen mies puuhailemassa niiden
parissa. Osa paaleista on kahden valkoisen auton välissä. Seuraavan
talon piha onkin pelkkää suurta betonilaattaa, jota koristavat vain
sille pudonneet lokakuiset lehdet. Nätä näyttää olevan trendi:
talojen ensimmäiset kerrokset kalteroitu. Sanoisin, että tässä on
koulu, mutta en ole varma. Nyt näen edessäni hautausmaan.
Hautausmaasta ymmärrän,
että maa täällä on tasaista, mutta kuitenkin pieni laakea kumpu
peittää osan näkymästä, kuten usein on hautausmaiden kanssa.
Jotakin jää näköesteiden taa. Hautakivet ovat vieri vieressä,
välissään vain tasainen ruoho. Tässä aidan vieressä, lähimpänä
ruoho on itseasiassa palanut, kuivunut ja huomaan, että nyt on
kesäkuu 2019. Aita on tumma ja sitä reunustaa tällä puolen kapea
betonikäytävä, jolla ei ole jalankulkijoita. Ylipäätään en näe
täällä ketään, vain autoja. Kuitenkin
hautausmaan parkkipaikalla on autoja. Mihin niiden omistajat ovat
menneet? Kumpupilvet peittävät taivaan.
Tuossa on jokin Eddie's joka mainostaa kylmää olutta, pihvejä, hampurilaisia, kaikenlaista
muuta ja viimeisenä myös kiinalaista ruokaa. Seuraavaksi
bensa-asema Valero. Etenen ruuhkaisat tietä. Hautausmaa on
vasemmalle. Eikö kaikki joudukaan sinne lopulta? Piilotellaanko
ruumiita myös oikean puolen vehreässä, läpäisemättömässä
pusikossa, joka on muuten myös aidattu korkealla aidalla. Vieressäni
ajaa jäätelöauto. Nyt pääsin vastakkaisen kaistan puolelle ja
hautausmaan toiselle parkkipaikalle, ehkä kolmannelle tai
neljännelle. Kyltissä
näen, että tämä on Historic Mount Olivet Cemetary, perustettu
1857. Viisi ihmistä, näyttäisi kuin olisivat hautausmaan
henkilökuntaa, ovat katsomassa tuloani. Minähän en ole minä vaan
Google-auto. Ehkä he ovat sopineet tämän kuvaamisen täällä.
Kylttiin on listattu sääntöjä. Ensinnäkin on kunnioitettava
pyhää maata.
Kyllä, pääsin kuin
pääsinkin hautausmaan porteista ja nyt etenen hautojen välissä.
Nämä tiet ovat autoteita; täällä siis voi ajaa suoraan
läheisensä haudalle ja parkkeerata. Siksi kyltissä kiellettiin
parkkeesaamasta ruohikolle. Ei olisi ehkä sopivaa sudittaa jonkun
haudalla niin, että luut lentelisivät. Tässä vasemmalla puolellla
hautaholveja, joissa nimiä kuten T.A. Rover. Huomaan pian
harhailevani päämäärättömästi ja näen pilvien kerääntyvän
ylleni. Täältä on löydettävä vihje seuraavaa määränpäätä
varten: ei ole muuta vaihtoehtoa.
Tunnenko oloni paremmaksi,
kuin aloittaessani? Nyt on napsautettava päälle kahvinkeitin,
siitäkin huolimatta että alkaa olla myöhä. Tänään on torstai,
koronaviruksen aikaan. Hautausmaan yllä taivas tummenee yhä. Tämän
on mentävä eteenpäin.
Ja kun etenen, kaikki muuttuu taas, nyt tuhannen haudan rinteeseen
paistaa aurinko. Menen tien laitaa takaisin kohti porttia. Menen ulos
ja olen taas tiellä.
Tulen
autokaupan luo: "Ace imports: Quality used cars". Poikkean
sen kohdalla viistolle kadulle. Täällä talo ovat väljemmässä.
En oikeastaan tiedä, miten voisi löytää täältä mitään
merkkiä muista maista. Tämä ei ole kansainvälinen paikka, vaikka
kaikki tiet johtavat tänne. Jopa suurin osa autoista ovat
amerikkalaisia. Alan ymmärtää amerikkalaista rakennustyyliä ja
nyt saattaisin osata tunnistaa sitä. Täällä jokaisessa talossa
täytyy olla kuisti ja kuisti kattaa yleentä koko julkisivun
leveyden. Tämä siis näissä väljemmissä taloissa, tuolla
toisessa paikassahan oli niitä tiilitaloja, joissa ei ollut
kuisteja. Toinen on, että oven edessä on oltava aika paljon tilaa
ennen tietä ja täytyy olla laatoitettu käytävä, joka johtaa
ovelle ja tarvittaessa on on oltava portaat. Mutta itse talosta: on
oltava vähintään kaksi kerrosta. Näissä on kolme. Julkisivulla
on kaksi ikkunaa, eli julkisivun leveys on kaksi huonetta ja sen on
oltava suora. Talot ovat neliön mallisia. Kuisti voi olla myös
kokonaan yläkerran alla niin, että kuistin reunoilla on yläkertaa
kantavat pylväät. Katto on joko tien vastainen ja jyrkkä tai
sitten tien myötäinen ja loiva.
Joo useinkin kuisti kannattelee ainakin kattoa niin, että katto siis
jatkuu kuistin päälle ollen samalla kuistin katos. Tai siten on
erillinen pylväillä katettu kuisti. En vaan osaa ymmärtää, mitä
amerikkalaiset tekevät tällaisilla valtavilla kuisteilla, istuvatko
he niillä? En ole nähnyt vielä kenenkään istuvan. Olisivatko
istuneet joskus ennen televisiota? Tuoleja noille on kyllä asetettu. Eikö olisi mukavaa istua tällaisella
kuistilla hyvässä seurassa, keskustelun lomassa katsella
ohikulkijoita, siemailla teetä? Ehkä juuri näin amerikkalaisetkin ajattelevat.
Menen taas sivukujalle.
Löydän kuin piilotetun, pitkän parkkipaikan, joka kyllä on
suurimmalta ostaltaa tyhjä. Nyt tulin äkkiä kaksikerroksisen
tiilisen rivitalon luo, joka voisi yhtä hyvin olla Suomessa. Turha
siis liioitella kansallisia erityispiirteitä arkkitehtuurissa:
ihmiset rakentavat miten tahtovat ja yhtiöt rakentavat miten
tahtovat. Tässä kolmekerroksinen laaja vuokra-asuntokompleksi.
Kesällä mikä tahansa paikka näyttää hyvältä. Olen tullut tien
päähän, umpikujaan, täällä on vain parkkipaikkoja
vuokralaisille. Täkäläisiä puita en tunnista, koska en ylipäätään
tunnista puita, mutta täällä ajellun nurmen takana on tiivis
metsäkaistale.
Menen takaisin isommalle
tielle ja löydän edes yhden lupaavan sanan: International Limousine
Service. Poliisiauto ajaa vierelläni. Näen useitakin poliisiautoja
ja arvaan, että poliisiasema on lähellä ja kulman takana näen
sen: Metropolitan Police Department. Tämä tie on kai nimeltään
Bladenburg Road, tämä siis jos saan selvän kylteitä. Olen taas
autokaupan luona. Seuraava kohteeni on Bladenburg, Maryland. Toivon
sitä kautta pääseväni pois USA:sta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti