Kirjoitan siitä, mitä näen Googlen Street Viewissä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Phnom Penh

Yhden lippalakissa lukee NY. Hän on mies, mutta ajaa naistenpyörällä, päällään mustat suorat housut, kauluspaita. Olkalaukku, jaloissaan sandaalit. Varjo tiessä, tie pölyinen, vaalea. Pyörässä tyhjä kori edessä. Roskia kadun laidassa, kerääntyneet jalkakäytävän reunan eteen. Pyöräilijän takana rengaskasa. On viritetty katos likaisesta pressusta, sen alla melkein näkymättömissä istuu nainen. Naisen vieressä tyhjä sininen tuoli ja valkoinen kanisteri. Kompura ja mies täyttämässä sillä skootterin rengasta. Kasa auton osia, pakoputkia, vanteita. Osia, joita en tiedä. Kadun kulmassa Suomen lippu, mutta epäilen, ettei se ole se, vaan joku saman oloinen logo, symboli. Pusseissa vaatteita tai muita liinoja, nainen istuu kasvomaski päällään. Hedelmiä ja nuoria miehiä.

Olen tullut hallin luokse, jonka sisällä monessa rivissä pelkkiä moottoreita. Ei uuden näköisiä, enkä oikeastaan tiedä mistä laitteista ne ovat. Skoottereilla ajavilla on monella kauluspaita. Sanoisin, että sininen lippu valkoisella pohjalla tarkoittaa jonkinlaista sairaalaa. Tässä lelukaupan ulkovalikoiman yllä Nokia Connecting people - mainoksella varustettu suojavarjo. Vastakkaisella puolella ravintola. Tässä kohtaa katua ylittää kaksi buddhalaista munkkia oransseissa kaavuissaan. Molemmilla on keltainen varjo suojana auringolta. En tiedä, onko tämä tie joskus ollut asfalttitie, mutta nyt se näyttää enemmän hiekkatieltä kuin asfalttitieltä. Mallinukkenainen läpinäkyvässä kopissa. Seinät pölyiset, naisella vaaleanpunainen pitkä mekko. Takana varjossa teksti: welcome. Mies polttaa tupakkaa muovituolin päällä, hänelläkin pitkä kauluspaita, mutta se on tumma ja likainen, jaloissa shortsit, paljaan sääret auringon paisteessa. Hieman edempänä pestään uutta, hienoa autoa.

Hammasklinikan logon vasemmalla puolella parveke, jolla on kuivumassa pienen lapsen vaatteita. Talonpätkä harmaata puuta, laudat irvistelevät joka suuntaan, ikkunan tilalla puinen ristikko. Elää täällä, tällainen elämä, mikäpä siinä. Köyhää ja meluisaa. Mutta voittajien elämä on kaikkialla samanlaista: urheiluautoja, avaria huoneistoja. Siirryn toiselle puolelle kaupunkia, jonnekin kaupungin laidalle. Nuori tyttö vetää perässään suurta ruosteista kärryä, jossa kaikenlaista rojua, päällimmäisenä punainen muovituoli. Jonkinlainen puoluetoimisto Cambodian People's Party. Siellä täällä varjoissa ihmisiä. Talot pieniä, mutta jossain on suuri tila, jossain talojen takana, tyhjä ja hiljainen. Tässä aikuinen mies vetää kärryä, siinä on hedelmiä, tai oikeastaan en tiedä mitä ne ovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti