Katson ylös. Olen tiellä, joka nousee jykkää rinnettä. Korkean rakennuksen seinässä, katon tuntumassa on kolme suurta kiinalaista kirjainta. Taivaan pilvet valkoiset ja harmaat. Puiden lehdet tuntematonta muotoa, vihreitä joka tapauksessa ja vasemmalla on lastentarha. Laskeudun alas. Edessäni ajaa ambulanssi, mutta se ei ainakaan näytä olevan hälyytysajossa. Oikealla kaksi saman pituista miestä valkoisissa housuissa, hihattomissa valkoisissa kauluspaidoissa. Kengät mustat, samoin vyöt. Puhuvat keskenään ja vaikuttavat iloisilta. Seuraan ambulanssia kunnes se katoaa. Nuori nainen istuu ja odottaa linja-autoa, valkoiset kengät. Tieltä katsoen pysäkin takana on talo, jonka parekkeilta roikkuu pyykkiä. Tuolla on varmasti parisängyn suuren näköinen peitto ja toinen pienempi peitto. Suuren peiton väristä en sano mitään, pienempi on sininen, kirkkaalla vihreällä kuvioitu. Nyt näen että naisella on kangaskassi ja paksut sormukset oikean käden nimettomässä ja keskisormessa. Nyt näen vasemmalla puolella kaksi miestä, joista toinen nuori ja toinen voisi olla keski-ikäinen. He näyttävät työläisiltä, nuoremmalla shortseissa maali- tai sementtitahroja. Vanhemmalla kädessään sininen rätti. Oikealla kävelee toinen nuori nainen vaaleankeltaisen varjon kanssa, kädessään ehkä tupakka. Miksi varjo, ehkä päivänvarjo, sillä nyt ei sada? Nostaa aina epäilyksen, jos joku tekee jotakin ilman syytä ja tarkoitusta: en varmaan vain ymmärrä, koska tarkoitus on oltava. Nyt näen toisenkin naisen varjon kanssa. Olkoon nämä päivänvarjoja. Tätä kirjoittaessani on pian kaksi yöllä, mutta ympärilläni on kirkas maisema viime syyskuulta, jolloin Korona oli ikuisuuksien päässä. Päivitetäänkö näitä kuvia koronan aikaan, vieläkö näemmä Street Viewissä tyhjiä katuja Korona-ajalta? Näen taas tämän kaksi vitivalkoista miestä oikealla. He kävelevät samaan tahtiin. Näen aidan päälle jätetyn vaatekappaleen. Nyt olen tullut pelastusarmeijan rakennukselle, jonka vastapäätä on jotakin, missä lukee Substation. Maanalainen asema? Nyt näen Cola-rekan, jonka kyljessä ovet ovat auki. Valtava määrä virvoitusjuomatölkkejä: Fantaa, Spriteä, tölkkejä joissa lukee Nescafe.
Nyt tässä on korjaajia oransseine liiveineen, joissa keltaiset huomioraidat. En saa selvää, mitä he oikeastaan tässä tekevät, heillä on minulle tuntemattomia instrumentteja. Kuljen eteenpäin tätä katua, nyt talot ovat muuttuneet identtisiksi keskenään. Vaaleanruskeaa, hieman kellertävää tiiltä, päädyissä vaaleita harkkoja, tietä vasten samanlaisesta tiilistä ja vaaleistä päädyistä ja yläostasta koostuvaa muuria. Näin on molemmin puolin tietä. Nainen pitkässä T-paidassa nojaa rautaiseen putkeen. Hänen asentonsa tuntuisi huokuvan jonkinlaista rentoutta ja rauhaa. Tämän alueen on oltava juuri tällainen, uusi ja kaunis. Näin jatkuu edetessäni Grandeur-katua. Tuossa kohtaa muurissa kalteroitu portti. Talojen sisäpihalle pääsee vartioitujen puomien kautta: valvontakameroita, kylttejä. Tämä on kuin jossakin raja-asemalla. Tien yli kulkee kävelysilta, yhdistää molempien puolien samannäköiset kerrostaloalueet, tosiaan puomitetut, aidatut ja turvatut. Tat Chee Avenue. Nyt näen oikealla koululaisia jonkinlaisissa koulupuvuissa, tyttöjä joilla on polven alapuolelle ulottuvat väljät valkoiset, kauluksiset mekot. Kaulassa heillä on jonkinlainen solmio, jonka väri on joko sininen tai punainen ja on sama väri kuin heidän mekkojensa vöissä. Tulen suuren rakennuksen eteen, josta ajattelin, että voisiko se olla jokin oppilaitos. Mutta siinä lukee Festival Walk. Mutta nyt kuitenkin näen kyltin: University Campus oikealla, vasemmalla Student Residence. Olen tullut yliopiston luo: City University of Hong kong. Oppilaitos näyttää mahtipontiselta ja sitä se on myös oltava. Yliopistojen ympärillä kulkiessa tulee paremmalle tuulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti